Muistan, kun pikkuisena alakoululaisena kiertelin ovelta ovelle myymässä kaikenlaisia arpoja, joululehtiä ja vessapaperia. Tuotteiden hinnasta osa meni joukkueen ja seuran tukemiseen.

Oli jännittävää mennä vieraiden ihmisten ovelle ja odottaa reaktioita. Tarvitseekohan täti vessapaperia tai lukeekohan setä lehtiä? Sitten kun joku osti vielä sukulaisillekin vessapaperit, niin onnistumisen tunne oli uskomaton!

Pientä kisailuakin piti totta kai olla. Porukalla katsottiin, kuka oli ahkerin myyjä. Itsellä on tuo kilpailuvietti aika vahvasti verissä.

Vanhempien kukkaronnyörit ovat olleet koetuksella, kun kolme lasta on harrastanut erilaisia lajeja pesäpallosta painiin ja jääkiekosta yleisurheiluun. Välineet harrastamiseen piti aina hommata, siitä ei tingitty.

Vanhempien taloudellinen tuki on ollut erittäin tärkeä – mutta rahallinen apu on vasta puolet tarinasta.

Harjoituksiin on aina kuskattu – useimmiten vielä toiselle paikkakunnalle. Kun vanhemmat ovat olleet täydellä sydämellään tukena, itse on saanut keskittyä urheilemiseen. Tuskin ilman tätä olisin päässyt näin pitkälle, MM-mitalistiksi saakka.

Kun minua pyydettiin mukaan 10sportin keulakuvaksi Amanda Kotajan kanssa, ymmärsin, että tavat kerätä varoja ovat jo hieman muuttuneet lapsuudestani. Vaikkei siitä hirveän pitkä aika olekaan.

Mielestäni 10Sportin ajatus on tosi toimiva, ja se on suomalaisen urheilun asialla. Seura, joukkue tai yksilöurheilija pystyy urheiluvälineostojen keskittämisellä keräämään rahaa omaan kassaansa. Ostoista menee 8 prosenttia suoraan ostajalle ja 2 prosenttia Valolle, joka jakaa rahan eteenpäin suomalaiselle urheilulle.

Nyt meillä onkin tarkoitus perustaa seuralleni Lappajärven Veikoille oma 10sport-tili. Jos vaikka saisimme tuotoilla yhden laadukkaan painivalmentajan lisää. Siinä on hyvä tavoite!

 

Kirjoittaja: Petra Olli

Leave your thoughts
Kommentoi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.

*