Leikin pienenä liikuntatunneilla muiden lasten joukossa, vaikka olin pyörätuolissa. En nähnyt pyörätuolia esteenä olla niin kuin muut.

 

Pyörätuolikelaamista pääsin kokeilemaan ensimmäisen kerran 7-vuotiaana. Hurahdin lajiin ja lähdin kohta seuratoimintaan.

 

Muistan, kun seurani Vampulan Urheilijat piti tapahtumissa kahvilaa, jonka tuotot menivät toiminnan pyörittämiseen. Äidilläni oli välillä myyntivuoroja, ja hihkuin innosta päästä mukaan tiskin taakse.

 

Parasta oli tietenkin, kun munkkeja tai makkaroita jäi kotiin vietäväksi. En ehkä vielä ymmärtänyt, miten hienoa ja tärkeää työtä äitini ja muut seura-aktiivit tekivät.

 

Olen saanut vanhemmiltani täyden taloudellisen ja henkisen tuen urheiluharrastukseeni. Ensimmäinen ratakelaukseen sopiva pyörätuoli ostettiin käytettynä entiseltä kilpaurheilijalta. Isäni oli mukana leireillä ja kisoissa ja auttoi päivittäin valmentamisessa.

 

Harrastamisesta ajauduin hiljalleen totisempaan treeniin. Taloudellista tukea alkoi tulla urheiluseuralta ja hieman lajiliitoltakin. Laajempi tuki mahdollisti ensimmäiset kilpailut ulkomailla, mistä urheilu-urani sai viimeisen buustin kohti huippua.

 

Kun miettii taaksepäin, seuran varainhankinta ja vanhempien tuki on ollut elinehto sille, että olen voinut keskittyä täysillä urheiluun. Mitä olisinkaan ilman seuran ja vanhempieni tukea? Tuskin ainakaan pyörätuolikelauksen MM-kultamitalisti.

 

Toivoisin, että kaikilla perheillä ja lapsilla olisi samanlainen mahdollisuus harrastaa kuin minulla on ollut.

 

Innostuin kovasti, kun kuulin 10sport-verkkokaupan ajatuksesta. Mielestäni se avaa mahdollisuuden tehdä ihan uudentyypistä varainkeruuta.

 

10sport-talkoisiin vanhempien ja muiden läheisten on verrattain helppo osallistua. Riittää, kun kohdistaa omat tai lapsensa urheiluostokset verkkokauppaan. Ostoksista jaettava tuki menee suoraan haluamalleen seuralle, joukkueelle tai yksilöurheilijalle.

 

Hienoa, että varainhankintaan löytyy uudenlaisia tapoja. Mutta ei niitä legendaarisia kioskitalkoitakaan kannata unohtaa. 😉

 

Kirjoittaja: Amanda Kotaja

Leave your thoughts
Kommentoi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.

*